Niin kuin ne toiset, tasapainoiset, osaa mä olla en

En meinaa itsekkään uskoa että olen taas kirjoittamassa blogiin. Ei mulla ole ollut missään kohtaa tarkoituksena tätä lopettaa, mä vaan oon välillä unohtanut tämän olemassaolon. Välillä saanut inspiraation kipinän joka on kuollut ennenkuin saan kirjoitettua blogia osoitepalkkiin.

Aloittaen tärkeimmästä, eli Riimistä ja Riimin käytöksestä. Sanoisin että meillä menee nyt ihan hyvin. Käytännössä ihmisohituksista selvitään suurimman osan ajasta kunnialla, koiraohituksia edelleen harjoitellaan, mutta ensisijaista on ollut saada ihmisten kohtaaminen toimivaksi. Olen kasvanut tuohon koiraan kiinni niin tiukasti kiinni, että ajatuskin luovuttamisesta tai luopumisesta sattuu aivan kamalasti. Meistä on tullut tiimi, vaikka sitä täydellistä keskinäistä vuorovaikutusta ja olemista etsitäänkin edelleen.

Viime kuukausina tapahtunutta

25. maaliskuuta osallistuimme Supun kanssa Villähteen Agility-Urheilijat ry:n rally-tokokisoihin, saavuttaen RTK1-koulutustunnukseen vaadittavan viimeisen ALO-HYV -tuloksen 74 pisteellä. Valitettavasti tässä kohtaa olen jo unohtanut liikkeet joista pistemenetykset tuli, paitsi että spiraalin uusin koska Supu jäi rapsuttamaan korvaansa, mutta sama tapahtui myös uusimiskerralla. Korvakutinan vuoksi Supu ei ollutkaan oikein oma itsensä, ja minun piti käyttää kaikkeni sen kannustamiseen ja edes jonkinnäköisen mielenkiinnon ylläpitämiseen. Seuraavalla viikolla kävimmekin saamassa eläinlääkäristä lääkekuurin Supun korvia varten, jotka olivat päässeet tulehtumaan.

Huhtikuun loppupuolella vietimme pitkän viikonlopun Kouvolassa treenaamisen merkeissä. Molemmat koirat pääsivät mukaan, ja meillä kuluikin viikonloppu pääasiassa jäljestämisen parissa. Kaikkina kolmena peräkkäisenä päivänä koirat pääsivät jäljelle. Ensimmäisenä päivänä Riimi teki suorahkon metsäjäljen, jonka askelmäärää en muistanut laskea, veikkaisin jotain 150 askeleen pintaa. Ruokaa jäljellä oli joka 3. askeleella. Jälki itsessään sujui erinomaisesti, ja koirassa huomaa kuinka se tosissaan alkaa oppimaan jäljestämisen idean ja käyttämään nenäänsä. Samaisena iltana tein Supulle peltojäljen, tälläkään kertaa en tullut laskeneeksi askeleita tai suunnitelleeksi treenejä kummemmin, ruokaa oli noin joka 5. ja 7. askeleella. Treenikaverin kanssa kiinnitimme huomiota kuinka ruoka tuntuu ennemmin häiritsevän Supua jäljellä. Se ehti jo kiitämään ruuan ohi ennen sen huomaamista, joka johti koiran kääntyilyyn ja edestakaisin seilaamiseen.

Seuraavana päivänä suuntasimme aamusta treenihallille. Riimi leikki ja teki lyhyitä pätkiä seuraamista. Hallilla olleet ihmiset eivät paljoa ehtineet kiinnostaa, ja minusta tuntuukin että voimme ehkä alkaa taas pikkuhiljaa enemmän keskittymään tokon/tottiksen treenaamiseen. Supu pääsi treenaamaan kahteen otteeseen BH-kokeen ilmoittautumista eri koirakoiden kanssa. Suoritimme myös noin viitisen minuuttia pitkän paikkamakuun, toisen koirakon tehdessä BH-tottiksia. Koettelin myös Supun rajoja ja teimme 30 askelta pitkän suoran seuraamisen, vireen pysyessä tasaisena kokoajan! Sain treenikaverilta vinkkejä myös alustan häivyttämiseen ruudusta. Alkuun lyhennetään matkaa, ja mielellään vaihdetaan alustaa pienempään ja huonommin näkyvään. Sitten vaan paljon toistoja vaihdelleen että välillä ruudussa on alusta, välillä ei, ja tietenkin samalla matkaa kasvattaen.

Iltapäivä kului jälleen jäljestämisen parissa. Supulle treenikaveri teki noin 200 askelta pitkän hieman mutkittelevan jäljen, jolla oli ruokaa noin joka 9. askeleella. Tämä jälki oli aivan liian vaikea, ja Supu aikalailla vetäisi mutkat suoriksi. Kokeilin edellisestä päivästä oppineena hieman himmata sitä, mutta liinan kiristyminen olikin ennemmin ahdistavaa ja koira keskeytti työskentelyn. Riimi puolestaan teki haastavahkon mutkittelevan 200 askelta pitkän metsäjäljen, jolla oli ruokaa joka 5. askeleella. Ensinnä haluan hehkuttaa sitä kuinka tuo koira menee upeasti työmoodiin, jossa se sulkee muun maailman ulkopuolelle ja keskittyy vain jäljestämiseen. Auton vieressä seisoo ihmisporukka ja jana lähtee haukkuvan koiran vierestä? Ihan sama. Puunrungot ja polut se ylitti ongelmitta. Kerran pääsi jälki hukkumaan, Riimi lähti takajäljelle, mutta ilman huomautuksia tai apuja se hoksasi menevänsä väärään suuntaan ja korjasi.

Viimeisenä päivänä molemmat koirat tekivät peltojäljet. Tässä treenissä erityistä oli se, että mä olin kerrankin suunnitellut ne. Tein Supulle itse jäljen, joka oli 180 askelta pitkä ja mutkitteli pyörein kulmin. Ruokaa oli joka 5. askeleella ja lopussa oli esine. Tämä oli ehdottomasti viikonlopun paras jälki Supun osalta, se teki tällä kertaa tarkkaa työtä ja keskittyi tosissaan hommiin. Joskin esineellä huomasi että siihen pitää selvästi rakentaa lisämotivaatiota. Nyt Supun kaikki kiinnostus on jäljen haistelussa. Riimi teki 120 askelta pitkän suoran, jolla oli joka 3. askeleella ruokaa. Pellolla huomaa kuinka sen työskentely on ennemmin metsäjälkityylistä, eikä suinkaan niin tarkkaa.

 
 

Kouvolan treeniviikonlopusta päälimmäisenä jäi mieleen, että taitaa tuo jälki olla Riimille se ykköslaji. Riimi on erittäin taitava käyttämään nenäänsä, ja hötäjäväisestä luonteestaan huolimatta keskittyy todella hyvin jäljellä työskentelyyn. Olemme alkaneet enemmän treenaamaan kotona jälkiesineitä. Osaavammat neuvoivat minua opettamaan koiran ilmaisemaan jälkiesineen itselleen luontaisimmalla tavalla. Olin alkanut opettamaan Riimille esineiden ilmaisua maahanmenolla, mutta antaessani ilmaisunvapauden, niin Riimi toi esineen minulle.

Juuri tällä hetkellä Riimi viettää lepolomaa tassupotilaana. Viikko sitten keskiviikkona kävimme eläinlääkärissä, jossa Riimiltä poistettiin toisesta etujalasta haljennut kynsi. Jäljelle jäänyt kynnen ydin edellyttää jalka paketissa kulkemista ja pelkästään hihnassa toteutettua ulkoilua. Lähes päivittäiseen vapaana juoksemiseen tottunut Riimi ei tästä ole kovin riemuissaan. Pahimpia höyryjä ja energioita ollaan koitettu päästää pistämällä aivot ja nenä töihin, mutta tuota koiraa on kyllä mahdoton väsyttää muulla kuin vapaana juoksuttamisella. Jälkiesineitä koirat ovat saaneet lenkillä ilmaista, ja ne löytyvät ongelmitta keppikasoista ja laajemmalta alueelta. Erityispropsit Riimille, joka on ihan mielettömän lahjakas tässäKIN hommassa.

0

You may also like